Ei näytä nämä blogitekstit olevan minun juttu, kun näin harvakseltaan näitä tänne päivitän :) 

Loppuvuosi 2019 meni metsästyksen parissa lumien tuloon saakka. Lumet tulivat tänä syksynä todella aikaisin ja kausi loppui ennenkuin se pääsi kunnolla käyntiin.

Onnistumisia saatiin lumessa tolskaten. Ruskolle hyviin töihin vasapari ja Viirulle ensimmäinen hirvisaalis. Tuolta reissulta Viiru palasi metsästä kolmijalkaisena ja joulun aatonaattona vasen polvi operoitiin Oulussa ell Tuomo Nyyssösen toimesta. Polvilumpioluksaatio oli diagnoosina. Luissa ei rakenteellista vikaa onneksi löytynyt, joten leikkaus ell:n mukaan sujui hyvin ja toipumisen pitäisi onnistua - metsälle vielä mennään.

Samaan aikaan polviongelmien kanssa saimme tiedon, että Hulta (Lapintytön Biegga, Viirun kaksoissisko) on ammuttu poromiehen toimesta. Paljon hämärää liittyy tuohon ampumiseen, joten ei siitä sen enempää - toivotaan, että "paha saa palkkansa" kuten sanonta menee.

RIP Hulta - kasvattajan työstä opin jälleen uutta, pennun poismeno näyttää sattuvan yhtä paljon kuin se sattuisi omalle kohdalle.

Hulta kerkesi osallistumaan myös minun kasvattajatyön huippuhetkeen näyttelymaailmassa - olimme Pellon ryhmänäyttelyssä BIS3 kasvattajia ja Hulta oli yksi joukossa.